UKRAINA PUDOTTI VENäJäN YLIääNIPOMMIKONEEN – ISKU NEUVOSTOKALUSTOLLA
S-200-järjestelmällä on todennäköisesti saavutettu jo kaksi tärkeää voittoa.
Maataisteluissa viime aikoina ahtaalla ollut Ukraina saavutti perjantaina merkittävän voiton, kun se pudotti Venäjän ilma- ja avaruusvoimien (VKS) Tupolev Tu-22M3 (Nato-koodinimi ”Backfire C”) -pommikoneen.
Britannian puolustusministeriö kertoo lauantaisessa X-tiedustelukatsauksessaan olevan lähes varmaa – englanniksi ”almost certain” eli 95% tai suurempi todennäköisyys ministeriön virallisella todennäköisyysskaalalla – että videollekin päätynyt koneen putoaminen on tulosta juuri Ukrainan iskusta.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun Ukrainan ilmapuolustus on kyennyt tuhoamaan VKS:n strategisen pommikoneen. Aiemmin yksi Tu-22M3 on onnistuttu tuhoamaan maahan.
Ukrainan alueellisen puolustuksen joukkojen perjantaina julkaisemalla videolla näkyy palava, oletettavasti lattakierteeseen mennyt koneyksilö.
Katso upotus täältä
Brittien mukaan on erittäin todennäköistä – englanniksi ”highly likely” eli 80–90% – että Venäjä on koko Ukrainan sodan aikana menettänyt ainakin sata kiinteäsiipistä taistelukonetta.
Erittäin kiinnostavaa on, että Britannian mukaan pudotuksessa käytetty ase oli S-200-ilmatorjuntajärjestelmä (Nato: SA-5 ”Gammon”).
Brittien mukaan S-200 oli todennäköisesti – ”likely” eli 55–75% – käytössä myös 23. helmikuuta, kun Ukraina ampui alas venäläisen Berijev A-50 ”Mainstay” -valvontakoneen.
Yhdysvaltain maavoimien kuuluisan West Point -upseerikoulun Modern War Instituten opettaja sekä ilmatorjuntaupseeri, majuri Peter Mitchell arvioi helmikuussa, että S-200 olisi voinut olla ase, jolla Ukraina pudotti tammikuussa ensimmäisen A-50:n. Nyt Britannia kuitenkin kreditoi Ukrainan toisen A-50-voiton S-200:lle.
Oli miten oli, Ukraina on nyt siis todennäköisesti saavuttanut ainakin kaksi tärkeää ilmavoittoa alun perin vuonna 1967 käyttöön otetulla ohjusjärjestelmällä.
S-200 on 10,7 metriä pitkä ja halkaisijaltaan 0,86-metrinen ohjus, joka painaa noin seitsemän tonnia. Se kantaa 217 kg:n hyötykuorman.
Ohjuksen kantama on versiosta riippuen 60–300 km.
The War Zonelle asiaa kommentoineen Ukrainan sotilastiedustelun johtajan, kenraaliluutnantti Kyrylo Budanovin mukaan Tu-22M3:een olisi osuttu 308 kilometrin etäisyydellä S-200-patterista, siis aivan ohjuksen ilmoitetun kantaman rajoilla.
Ukrainalaisten mukaan kone vaurioitui ohjusiskussa ja onnistui lentämään Stavropolin alueelle asti, missä se sitten putosi. Tiedot miehistön kohtalosta ovat ristiriitaisia, mutta ilmeisesti ainakin osa nelihenkisestä miehistöstä pelastautui heittoistuimilla.
Ukrainalaiset puolustuslähteet kertovat TWZ:lle, että ohjusjärjestelmän maalinosoitusteknologiaa on päivitetty ”kumppaneiden avulla”. Lähteen mukaan itse ohjus kykenee liikehtimään hyvin, joten sensorien parantaminen tekee järjestelmästä varsin modernin aseen.
Vuonna 1977 ensilentonsa tehnyt Tupolev Tu-22M3 on 42,46 metriä pitkä ja lentoonlähtöpainoltaan maksimissaan 126,4-tonninen strateginen pommikone.
Sen matkanopeus on 900 km/h, ja maksiminopeudeksi ilmoitetaan 2 300 km/h, muun muassa korkeudesta riippuen noin kaksinkertaisen äänennopeuden luokkaa.
Kääntyväsiipisen koneen siipikulmaa voidaan vaihdella 20–65 asteen välillä. Kone on rakennettu alumiiniseoksista, lämmönkestävästä teräksestä sekä titaani- ja magnesiumseoksista.
IISS:n Military Balance 2024 -raportin mukaan VKS:llä on yhteensä 57 koneyksilöä, nyt oletettavasti 56.
Tu-22M3:n aseistukseen kuuluvat alisoonisella nopeusalueella lentävät risteilyohjukset, ylisooniset mutta kantamaltaan lyhyemmät Kh-22/32-risteilyohjukset sekä konventionaaliset pommit.
Katso upotus täältä