VLADIMIR PUTININ MAAILMANSOTA ON JO KäYNNISSä – NäIN SEN ETENEMISTä KUVAA JESSIKKA ARO
Kuka muistaa enää, että Puolan presidentti kuoli Venäjän Smolenskissa vain 14 vuotta sitten? Voittajaksi tapauksesta on jäänyt elämään Venäjän tarina, joka lännessä on nielty sellaisenaan. Tietokirjailija Jessikka Aro on lähtenyt tarinan juurille ja paljastaa uudessa kirjassaan myös sen kautta maailmansodan, jota Putin jo käy.
Kirjallaan Putinin trollit (Johnny Kniga, 2019) kansainvälistä arvostusta saanut Jessikka Aro jatkaa Venäjän hybridioperaatioiden paljastamista uudessa teoksessaan Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot Lännen tuhoamiseksi (Johnny Kniga, 2024).
Tähän kirjaan Aro on tutkinut tarkemmin Venäjän hybridihyökkäystä Viroon vuonna 2007, Puolan presidentin surmannutta lentoturmaa Venäjän Smolenskissa vuonna 2010, Saksasta käsin toimivaa Venäjän propagandamediaa sekä Venäjän informaatio-operointia Afrikassa.
Kirjan Suomi-osuus painottuu suomalaisten Putin-mielisten häneen itseensä kohdistamaan vainoamiseen, siihen liittyviin oikeusprosesseihin ja suomalaisen poliisin tutkintatoimintaan.
Yleisradion entinen toimittaja, tätä nykyä ammattiliitto Tehyn viestintäjohtaja Aro pohjaa teoksensa muun lähdetyön lisäksi haastatteluihin, joihin hän on saanut kovia asiantuntijoilta meiltä ja maailmalta. Haastateltaviin kuuluvat esimerkiksi Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves, virolainen kansanedustaja Marko Mihkelson, Saksassa toimiva tutkija Susanne Spahn ja venäläisessä propagandatalossa työskennellyt Em Seikkanen.
Puolalainen katastrofi ja Venäjä
Ensimmäiset yli sata sivua käsittelee Puolaa yhä raastavaa Smolenskin lentoturmaa, ja sen lännessä läpi mennyttä venäläistä narratiivia puolalaisen lentäjän virheestä. Aro tuo tapauksesta esiin tärkeitä seikkoja, joihin kuuluu esimerkiksi se, että Putinin Venäjä ei ole antanut muiden käyttöön turmakoneen osia ja mustien laatikoiden nauhoituksia, eikä riippumatonta tutkimusta katastrofin syistä ole ylipäätään tehty.
Muun muassa Puolan presidentti Lech Kaczyńskin, Puolan ilmavoimien komentajan Andrzej Błasikin ja Puolan senaatin varapuheenjohtajan Krystyna Bochenekin tappanut tragedia Venäjän maaperällä tapahtui nelisen vuotta ennen kuin Venäjä Vladimir Putinin johdolla anasti Ukrainalta Krimin.
Krimin valtausta seurasi heinäkuussa 2014 se, että venäläinen Buk-ohjus pudotti matkustajalentokoneen korkealla Itä-Ukrainan ilmatilassa tappaen noin 300 henkilöä, joista vajaa 200 oli Alankomaista. MH17-tapauksen tapahtumaketju ja venäläinen osallisuus ovat jo selvillä toisin kuin Smolenskin tapauksessa.
Smolenskin katastrofin aikaan monet länsimaiden johtajat pyrkivät yleisesti vielä miellyttämään Venäjää, näin toimi tuolloin myös Puola pääministeri Donald Tuskin johdolla. Tietokirjailija Aro kertoo seikkaperäisesti tästä nyt irvokkaalta näyttävästä Smolensk-hyssyttelystä, jossa jopa Venäjän osallisuudella spekulointia pidettiin Puolassa vaarallisena.
Myöhemmin monet puolalaiset turmaa selvittäneet tahot ovat tulleet vakuuttuneiksi siitä, että kyseessä oli venäläisten operoima isku. On tullut ilmi, että vainajien jäänteitäkin häpäistiin Venäjällä.
”Smolenskin iskulla Venäjä halusi osoittaa maailmalle, kuinka paha gangsteri- ja terroristivaltio se on”, yksi Aron haastattelema puolalainen asiantuntija sanoo kirjassa.
Edellä mainitun suuntaisia näkemyksiä kirjassa esitellään runsaasti. Siinä olisi ollut kustannustoimittajalle editoinnin paikka, sillä lukija olisi vähemmästäkin ymmärtänyt, että kirjailijan viesti Smolenskin todellisesta syyllisestä on selvä.
LUE MYÖS:
Tallinnan Pronssisoturi ja Venäjä
Venäjän hallinnon aggressiivinen vaikuttamisyritys takavuosien Viroon tulee kirjassa hyvin lähelle suomalaisia. Venäjä pyrki vuonna 2007 aseellistamaan kärhämän Pronssisoturi-patsaan siirrosta, mikä voidaan tänä päivänä nähdä selvänä Venäjän hybridioperaationa aikana, jolloin Suomessa vannottiin lähinnä Venäjän-kaupan ihanuuden nimiin.
Tarkoituksena oli saada Viron venäjänkieliset horjuttamaan Viron valtiota, joka oli muutamaa vuotta aikaisemmin liittynyt Euroopan unioniin ja Natoon. Viro piti päänsä, ja neuvostoaikainen patsas siirrettiin pois Tallinnan keskustasta sotilashautausmaalle. Tallinnassa nähtiinkin mellakoita, mutta ne jäivät merkitykseltään lopulta vähäiseksi.
“Tavoitteena oli järjestää suuri kaaos ja käyttää sitä todisteena, että Viro oli epäonnistunut Naton ja Euroopan unionin jäsenenä, eikä sen natseja tukevaan ja toisen maailmansodan lopputulosta halveksivaan hallitukseen voi luottaa”, virolainen Mihkelson sanoo kirjassa.
Mellakoiden jälkeen Viroon kohdistui tietoliikenteen lamauttanut kyberhyökkäys. Hybridioperaatio jatkui.
”Minulle kerrottiin, että helvetti on irti. Pankit eivät toimi, uutissivustot eivät toimi, ja meitä vastaan hyökätään DDoS-iskulla”, silloinen presidentti Ilves kuvailee Aron kirjassa.
Tapaus tunnetaan Ilveksen mukaan “ensimmäisenä kybersotana”. Edes kaikki ystävällismieliset maat eivät tosin uskoneet tuolloin virolaisia.
“Kun kerroimme Natolle, mitä oli tapahtunut, meille sanottiin, että ’te olette vain russofobeja’”, Ilves toteaa.
Nyt ääni on muuttunut kellossa, ja aggressiivisesta Venäjästä varoittaneiden virolaisten näkemykset ovat hyvin arvostettuja Naton piirissä ja muuallakin. Vasta venäläisten laajamittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 on avannut useimpien silmät lännessä.
Venäjän propagandaa Saksasta
Median toiminnan näkökulmasta katsottuna kiinnostava haastattelu Aron kirjassa on se, jossa Yhdysvalloista kotoisin oleva Em Seikkanen kertoo Kreml-taustaisesta Ruptly-videoyhtiöstä, joka levittää verkossa kuvaa esimerkiksi mielenosoituksista lännessä.
Siitä, kuten myös esimerkiksi Afrikan-selvityksistään, Aro saa lisää perustetta kirjansa Putinin maailmansota -nimelle. Venäjän käynnistämä hybridisota informaatiotilassa on ollut pitkään käynnissä eikä loppua näy.
Venäläisen propagandakanava RT:n tytäryhtiöksi paljastuneen Ruptlyn entinen työntekijä Seikkanen kertoo Arolle Ruptlyn demokratioita epävakauttavista vaikutuksista. Ohjeistusta Berliiniin tulee Venäjältä.
“Työ aiheutti vainoharhaista oloa ja stressiä. Pelkkä ajatuskin siitä, että työskentelin journalismiyhtiölle, jonka tiesin toimivan Kremlin ohjeistamana, oli minulle taakka ja aiheutti painetta henkilökohtaiselle elämälleni ja avioliitolleni”, Seikkanen kertoo kirjassa.
Kun Ruptlyn toiminta Saksassa aina vain jatkuu, esittää Jessikka Aro mielenkiintoisen huomion: “Näyttää siltä, että Saksa palvelee Kremliä pääasiallisena Venäjän trollialustana Euroopassa haitaten myös globaaleja yleisöjä RT:n ja Ruptlyn kautta. Kreml tekee informaatiosodankäyntiään maailmaa vastaan suoraan Euroopan unionin ja Naton jäsenvaltiosta”.
Jessikka Aro etsii totuutta
Venäjän hybridisodasta paljastuksia tehneeseen Aroon itseensä on kohdistunut vuosien varrella runsaasti vainoamista Suomessa. Siitä on langettavan tuomion Korkeimmasta oikeudesta saanut Johan Bäckman, mutta moni Venäjä-mielinen henkilökohtaisten törkeyksien latelija on jäänyt suomalaisessa oikeudessa tuomitsematta.
Etenkin poliisin päättämiä tutkintojen lopettamisia Bonnierin suuren journalistipalkinnon vuonna 2016 saanut Aro arvostelee. Hän sanoo tietokirjassaan, että olisi jaksanut toimittajan työssä pidempään, “jos poliisi olisi tehnyt oman työnsä”.
“Alkuvuodesta 2024 kantelin Helsingin poliisin tutkimatta jättämisistä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Asia oli edelleen vireillä kirjan mennessä painoon”.
Kirjansa lopussa Jessikka Aro kiittää ihmisiä, joita hän kutsuu totuuden etsijöiksi. Sitä hän juuri itse tekee poikkeuksellisen rohkeasti: etsii totuutta maailmassa, jossa julmaa hyökkäyssotaa käyvä Venäjä pyrkii muuntamaan totuutta kaikin käytettävissä olevin keinoin.
LUE MYÖS: