HYLKIöVALTIOT VENäJä JA IRAN RAKENTAVAT UUTTA PAKOTTEIDENKIERTäJIEN AKSELIA

Jussi Lankinen

Talouspakotteiden kuristamat Venäjä ja Iran ovat viime vuosina tiivistäneet yhteistyötään. Sen lisäksi, että Venäjä on ostanut Iranista aseita Ukrainan sotaan, maat ovat muun muassa pyrkineet parantamaan keskinäisiä vientiyhteyksiään ja yhdenmukaistamaan pankkijärjestelmiään.

Iranin läheisemmäksi kumppaniksi Venäjän on ajanut Ukrainan sota ja siitä seuranneet lisäpakotteet. Venäjän ystävät kävivät täysimittaisen hyökkäyssodan aloittamisen jälkeen vähiin, ja Iranilla niitä ei juuri ollut aiemminkaan. Lisäksi Venäjän heikentyminen teki maista tasa-arvoisempia kumppaneita.

Ennen muuta yhteistyön lisääntyminen on pakon sanelemaa.

- Kyse ei ole sydämen ystävyydestä, vaan konkreettisista eduista. Toki molemmat maat vastustavat asetelmaa, jossa Yhdysvallat sanelee maailmanpolitiikkaa, sanoo Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.

Viime aikoina maiden välisessä kaupassa eniten huomiota ovat herättäneet iranilaiset Shahed-136-taistelulennokit, joita Venäjä on käyttänyt Ukrainassa. Niiden vastineeksi Iran on saanut kipeästi tarvitsemaansa rahaa. Maan talous on retuperällä vuosikymmenten talouspakotteiden vuoksi.

Lisäksi on huhuttu, että Iran saisi Venäjältä apua oman ydinaseohjelmansa kehittämiseen. Juusolan mukaan tällaista apua Venäjä ei ole tiettävästi myöntänyt.

- Iran haluaisi saada korkeaa aseteknologiaa, mutta Venäjä on ollut varovainen. Venäjä ei halua Iranista uutta ydinasevaltiota.

Venäjän ja Iranin harmiksi niiden edellytykset yhteistyölle eivät ole parhaat mahdolliset. Kummankin maan talouden perustana ovat öljy- ja kaasuvarat, minkä lisäksi molemmat tuottavat runsaasti esimerkiksi maataloustuotteita. Toisaalta kumpikaan ei tuota toisen tarvitsemaa korkeaa teknologiaa, jota on pakotteiden vuoksi muuten vaikea tuoda ulkomailta.

Vientituotteiden samankaltaisuuden vuoksi maat myös kilpailevat jatkuvasti keskenään.

Lisäksi köyhän Iranin ostovoima on vähäinen.

- Iran on Venäjän kannalta hirvittävän pieni talous. On vaikea nähdä, että siitä olisi laajassa mittakaavassa Venäjälle suurta apua, sanoo vanhempi neuvonantaja Laura Solanko Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksesta Bofitista.

Valtava logistiikkaprojekti

Venäjän kunnianhimoisin yhteisprojekti Iranin kanssa on logistiikkayhteyden rakentaminen Iranin kautta Intian valtamerelle. Väylästä on haaveiltu Venäjällä jo 1800-luvulta lähtien, mutta viime vuosina tarve sille on korostunut.

Nykyisin merkittävä osa Venäjän viennistä kulkee Mustanmeren kautta Bosporinsalmen läpi Välimerelle ja sieltä Suezin kanavaa pitkin kohti Aasiaa. Bosporinsalmea hallitsee Nato-maa Turkki, joka voisi sulkea sen venäläisiltä aluksilta, jos Venäjä ja Nato ajautuisivat avoimeen konfliktiin. Jo nyt salmi on suljettu venäläisiltä sota-aluksilta.

Reitti Iranin kautta Intian valtamerelle ohittaisi Bosporinsalmen, minkä lisäksi se nopeuttaisi huomattavasti Venäjän tavarankuljetuksia esimerkiksi Intiaan. Iran puolestaan saisi infrastruktuurinsa kunnostettua Venäjän piikkiin, minkä lisäksi reitti lisäisi sen poliittista vaikutusvaltaa.

Vaikka ajatus uudesta yhteydestä on molempien kannalta houkuttava, sen toteutuminen on vielä kaukana. Suurin este on raha.

Iranin rautatiekapasiteetti ei riitä alkuunkaan Venäjän viennin tarpeisiin, minkä lisäksi Iranin ja Venäjän rautatieverkot yhdistävä väli Iranin Rashtista Azerbaidzhanin Astaraan puuttuu kokonaan. Yhteyden rakentamisen odotetaan kestävän ainakin neljä vuotta - jos rahat eivät lopu kesken.

Puuttuvan välin voisi periaatteessa korvata myös Kaspianmerta pitkin kulkevilla laivoilla, mikä myös ohittaisi välissä olevan Azerbaidzhanin. Tämä vaihtoehto vaatisi kuitenkin yhtä lailla valtavat investoinnit satamiin sekä Venäjän että Iranin päässä merta.

Kaiken kaikkiaan toimivien yhteyksien rakentamisen Venäjältä Intian valtamerelle on arvioitu maksavan yli 20 miljardia euroa. Vaikka Venäjältä ei hirmuisista sotakustannuksista huolimatta olekaan heti rahat loppumassa, se ei voi jaella ympäriinsä tuollaisia summia. Vaikka teknisesti kyse olisikin lainasta, Iran tuskin pystyisi maksamaan sitä takaisin.

- Kyse on tuhansien kilometrien rautatie-, maantie- tai satamainvestoinneista. En pidä uskottavana, että tässä tilanteessa sellaiselle löytyisi rahoitusta, Solanko sanoo.

Sen sijaan Venäjälle on hänen mukaansa hyödyllistä näyttää, että asiasta keskustellaan ja reittiä suunnitellaan. Näin saadaan näyttämään siltä, että Venäjällä on vaihtoehtoja.

Jos reitti joskus otettaisiin käyttöön, se olisi myös merkittävä käänne Venäjän kauppapolitiikassa.

- Tähän asti Putinin hallinnon julkilausuttukin tavoite on ollut tuoda ulkomaankauppa sen omiin satamiin. Tässä jouduttaisiin ihan uudella tavalla riippuvaiseksi muista valtioista.

Yhteistyö edistyy lähinnä paperilla

Moni muistakin Venäjän ja Iranin yhteistyömuodoista on edistynyt paremmin paperilla kuin käytännössä. Maiden välinen kauppa on lisääntynyt viime vuosina, mutta varsin maltillisesti. Iranille paljon merkittävämpiä kauppakumppaneita ovat yhä esimerkiksi Kiina, Intia, Turkki ja Irak.

Myöskään pankkijärjestelmien harmonisoiminen ei ole edennyt kaksisesti. Koko Iranin pankkijärjestelmä ja valtaosa Venäjän pankeista on suljettu kansainvälisen SWIFT-järjestelmän ulkopuolelle, joten se ei ole käytettävissä.

- Iraniin kohdistuu niin tiukat Yhdysvaltojen pakotteet, ettei sen kanssa halua olla tekemisissä kukaan, joka haluaa tehdä kansainvälistä kauppaa. Pankit, jotka välittävät Iraniin maksuja, ovat luultavasti erikoistuneita pankkeja, joilla ei juuri muuta bisnestä olekaan, Solanko arvioi.

Venäjä on tarjonnut SWIFTin korvikkeeksi muun muassa omaa Mir-järjestelmäänsä, mutta Iran ei ole tästä innostunut. Solangon mukaan sille olisi lopulta melko vähän käyttöä, minkä lisäksi Mir-järjestelmän käyttöönotto ärsyttäisi länsimaita entisestään.

- Ja jos järjestelmässä olisi iranilainen pankki mukana, se tekisi koko järjestelmän käytön mutkikkaammaksi. Silloin kaikki muutkin Mir-järjestelmää käyttävät joutuisivat pohtimaan, rikotaanko tässä joitain pakotteita.

Kiina varoo avointa tukea

Kun lännen pakotteet eivät näytä loppuvan, Iran on toivonut pelastajaa Kiinasta. Tähän asti tuesta on ollut paljon puhetta, mutta teot ovat olleet vähissä.

Esimerkiksi vuonna 2021 Kiina ja Iran solmivat strategisen sopimuksen, jonka mukaan Kiina investoisi Iraniin 25 vuoden aikana satoja miljardeja euroja. Toistaiseksi rahoista on nähty vasta muutama sata miljoonaa, mikä on vähemmän kuin mitä Taleban-liikkeen hallitsema rutiköyhä Afganistan on investoinut Iraniin samana aikana.

Syynä ovat tässäkin tapauksessa Yhdysvaltojen asettamat pakotteet, joita Kiina pelkää. Yhdysvallat on Kiinan suurin kauppakumppani, eikä Kiina riskeeraa Yhdysvaltain-kaupasta saamiaan hyötyjä Iranin kaltaisen lilliputin vuoksi.

- Iranin kanssa toimivat kiinalaisyritykset ovat hyvin pieniä eivätkä tee juuri muuta. Kaikki suuret kiinalaisyritykset haluavat pysyä kansainvälisillä markkinoilla, ja silloin kannattaa pysyä erossa asioista, jotka Yhdysvallat on suoraan sanktioinut. Tämä pätee yhtä lailla Iraniin kuin Venäjäänkin, Solanko sanoo.

Kaikesta päätellen Kiina ostaa silti alennushintaista iranilaisöljyä esimerkiksi Malesian kautta. Lisäksi se vie omia tuotteitaan Iranin markkinoille.

- On sitten eri asia, onko se Iranin etu. Kiinan etu se on ainakin, Juusola sanoo.

Iranilla on ollut rahoitusvirityksiä omiin projekteihinsa myös esimerkiksi Intian ja Azerbaidzhanin kanssa, mutta nekin ovat kariutuneet muun muassa pakotteisiin. Esimerkiksi eteläisen Chabaharin syvänmeren sataman rakentaminen on ollut kesken jo kymmeniä vuosia. Nyt Iran toivoo projektin etenevän Venäjän rahoilla, koska aiemmat yritykset Intian ja Kiinan avustuksella eivät onnistuneet.

2024-05-03T11:13:40Z dg43tfdfdgfd